Palveluskoirat-lehti 1/2020 tuli painosta. Tässä muutamia malliaukeamia taitosta:





Uncategorized
Palveluskoirat-lehti 1/2020 tuli painosta. Tässä muutamia malliaukeamia taitosta:
Ja yhtä aikaa.
Tässä ammatissa saa kesällä kastella ruukkukukkia (haha, minäkö?) ja pyöritellä peukaloita ihan urakalla, koska juuri mitään hommia ei ole. Sitten syksyllä ei paljon ehdi naamansa ulos pistää, mikä säästä riippuen on joko hyvä tai huono asia, koska ihan kaikki pitää tehdä silloin. Lehdistä tulee moniaita numeroita syksyllä. Se on kumma juttu, koska luulisi, että neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tulisi kolmen kuukauden välein. Ehhei. Yksi tammi-helmikuussa, toinen kesällä, ja syksyllä sitten singahtaakin kaksi ihan peräperää! Koska JOULU hengittää niskaan! Ja koska joulutervehdykset (miksi tonttujuttuja pitää olla ylipäätään, on arvoitus, koska hyvin suuri osa minullekin tipahtavista harrastealan lehdistä on perillä vasta joulun jälkeen). Painojen läpimenoaikaa ajatellaan vissiin yltiöpositiivisesti eikä ihan ymmärretä jouluruuhkaa siellä.
Nyt on vielä postin lakkokin. Kaikki elämme kauhun kurimuksessa ja kilpailevat jakelukanavat hierovat käsiään. Verkkokauppojen toimitukset siirtyvät sujuvasti PostNordille ja Matkahuollolle, mutta saapas nähdä miten lehtien käy. Lakko ei onneksi vaikuta niihin lehtiin, jotka nykyään tulevat Issuuna, pdf:nä tai jossain muussa sähkömuodossa, ja niitä on enenevässä määrin. Olen oppinut selaamaan ne heti (en oikeasti ehdi lukea kaikkia), koska muuten ne unohtuvat. Näin syksyllä harrastealan lehtiä tulee niin paljon, että jemmaan ne nippuun ja kuvittelen lukevani ne joskus toiste. Voi olla että vielä luenkin. Vaikka joulunpyhinä.
Eläinsairaala Aistin esite 2019, 210 x 210 mm
Kuvat: Tero Vihavainen (ja yksi Jetta Tschokkinen)
Taitto: Trombi
Kuvitteellisia keskusteluja, osa XVII
Limehair on kampaamo, jota pyörittää hyvä ystäväni. Tietenkään meikäläisen työnsaanti ei aina edellytä, että ollaan kavereita! Joskus pienoiseksi haitaksikin jopa… Olenkin ollut jo vuosien ajan sekaantunut kampaamon webbisivuihin ja milloin mihinkin julisteeseen, ilmoon, lappuun, korttiin, jne. Kaveria ei jätetä. Paitsi toisinaan. Normisettiä.
Nyt oli tapahtunut normaalissa määrin alalle tyypillisiä muutoksia, muuttoja, jne. Projektin haastavin osuus oli saada käsiinsä .fi-domainin valtuutusavain. Pienessä vastatuulessa ja ristiaallokon liplattelussa kesti likipitäen vuoden ennen kuin päästiin tekemään uusia sivuja.
Tämän jälkeen taikaviitan hihat heiluivatkin siihen malliin, että julkaisemaan päästiin kunhan kuvat oli aneltu brändin pankkiholvista. Nyt asiat ovat ajan tasalla, hinnat saadaan tarvittaessa päivitettyä nopeasti ja ennen kaikkea narunpäät ovat omissa kätösissäni, sen sijaan että pitäisi aina ottaa yhteyttä johonkin mediatoimiston heppuliin. Älä koskaan usko webbisivujesi päivitystä jollekin juuttaantyhmälle webbinörttilälle.